Kiertävissä keräysautoissa työskenneltäessä tarvitaan suojalaseja ja kemikaaleilta suojaavia käsineitä

Sammatin ekopisteellä käy kova kuhina. Rosk’n Rollin kiertävät keräysautot ovat tuskin ehtineet pysähtyä, kun joukko lajitteluintoisia asiakkaita seisoo jo valmiina luovuttaakseen pakkaamansa vaarallisen jätteen ja metalliromun turvallisesti.

Artikkeli on uusintaa kesältä 2022.

”Jäteöljyä” lukee suurin kirjaimin maalarinteippipätkässä, joka on liimattu tunnistamattomaan purkkiin. Siitä on ollut asiakkaalle tuskin lainkaan vaivaa, mutta Lassila & Tikanojan kuljettajat arvostavat elettä suuresti.

”Meille vaarallisen jätteen vastaanottajille on tärkeää tietää, mitä otamme vastaan. Purkin täyttänyt henkilö tietää sen sisällön parhaiten”, toteaa Lars-Erik Helenius, Rosk’n Rollin länsi-uusimaalaisen urakoitsijan työnjohtaja.

Heleniuksella on pitkä kokemus Rosk’n Rollin kiertävistä keräyksistä, ja hän on vuosien mittaan auttanut ihmisiä pääsemään turvallisesti eroon erilaisista vaarallisista jätteistä ja metalliromusta. Hänen mukaansa ei voi liikaa painottaa sitä, kuinka paljon alkuperäispakkaukset tai muutoin selkeästi merkityt pakkaukset helpottavat kuorma-auton kuljettajan työtä. Puhumattakaan siitä, että ne tekevät työstä turvallisempaa.

”Asiakkaat ovat selvästi omaksuneet hyvin lajitteluohjeet. Vain harvat asiakkaat tuovat enää keräykseen vaarallista jätettä, jota ei ole asianmukaisesti merkitty. Nykyään harvinaisia ovat onneksi myös jäte-erät, joihin on sekoitettu kaikkea mahdollista. Niitä näki enemmän vielä 10–20 vuotta sitten”, hän sanoo.

Jos asiakas kuitenkin tuo keräykseen jotain tunnistamatonta ainetta, kuljettajien on selvitettävä, millaisesta nesteestä on kyse. Sen voi tehdä erilaisten testitikkujen avulla. Kuljettaja voi esimerkiksi selvittää aineen pH-arvon eli sen, onko aine hapan vai emäksinen, ja päätellä tuloksesta, liittyykö aineen kuljetukseen paloriskiä.

Nenä avuksi

Aineelle voi tietenkin tehdä myös hajutestin. Lars-Erik Helenius kertoo esimerkin eräältä ensimmäisistä keräyskierroksistaan.

”Asiakas toi paikalle purkin ja sanoi, että siinä on jäteöljyä. Olin nuori ja kokematon ja menin ruuvaamaan korkin auki, nostin purkin nenäni alle ja vedin syvään henkeä. Purkissa ei ollutkaan jäteöljyä vaan etikkahappoa, joka puhdisti hengitystieni perusteellisesti. Olen sen jälkeen aina muistuttanut uusia kuljettajia, että hajutesti kannattaa tehdä korkista.”

Kuljettajan näkökulmasta on kuitenkin hyvä tietää, että suurin osa kotien vaarallisesta jätteestä on varsin harmitonta. Tapasimme kiertävän keräysauton Sammatin pysäkillä Lassila & Tikanojan kuljettajan Jari Vinnikaisen. Hän siirtelee reippain ottein puolityhjiä maali-, öljy-, liima- ja lakkapurkkeja sekä tyhjiä muovikanistereita, joissa on ollut esimerkiksi lasinpesunestettä.

Hänellä on nenällään suojalasit ja käsissään tukevat käsineet, niin kutsutut kemikaalisuojakäsineet, jotka suojaavat hyvin öljyiltä, rasvoilta, hapoilta ja emäksiltä.

Amatöörikemistejä

”Vaarallisen jätteen kanssa pitää olla tarkkana. Olemme jonkinlaisia amatöörikemistejä, kun yritämme urkkia, mitä ihmisillä on purkeissaan”, hän sanoo. ”Yleensä se selviää pienen pohdinnan jälkeen, mutta jos asiakas tulee jonkin todella kummallisen aineen kanssa, meidän on valitettavasti kieltäydyttävä ottamasta aine vastaan. Emme voi kuljetella ympäriinsä ainetta, jonka ominaisuuksia emme tunne.”

Kuorma-auton tavaratilassa on pilkuntarkka järjestys. Vinnikainen tietää tarkalleen, mitä vaarallista jätettä mihinkin suureen neliskanttiseen säiliöön lajitellaan. Jäteöljylle on oma astiansa samoin kuin vesi- ja öljyseoksille, ja aerosolipulloja varten on oma 240 litran säiliönsä.

Lars-Erik Helenius pitää hyvänä käsitettä ”vaarallinen jäte”. Aiemmin puhuttiin ongelmajätteestä. Hän muistaa, kuinka eräs asiakas oli päättänyt tulkita käsitteen aivan omalla tavallaan. Asiakkaalla oli käytetty wc-istuin – posliininen vessanpytty – josta hän halusi eroon. Hänen perustelunsa oli selkeä: posliinivaltaistuimesta eroon pääsy oli hänelle ongelma, joten kyseessä oli ongelmajäte.

”Emme tietenkään voineet ottaa sitä vastaan”, Helenius nauraa.

Rosk’n Roll ‑yrittäjät eivät myöskään voi ottaa vastaan kokonaisia öljytynnyreitä, vaan yksi asiakas voi tuoda kiertävään keräysautoon korkeintaan 50 kiloa jäteöljyä.

”Elektroniikkajäte ei myöskään kuulu tähän keräykseen, vaikka moni yrittää tuoda meille mikroaaltouuneja ja vastaavia laitteita.”

Lassila & Tikanojan Lars-Erik Helenius toivoo vaarallisesta jätteestä puhuttaessa, että asiakkaat pysähtyisivät hetkeksi miettimään asiaa niiden työntekijöiden näkökulmasta, jotka työskentelevät kuljetusketjun eri vaiheissa: kuorma-autossa kuljettamassa vaarallista jätettä ja Horsbäckin jäteasemalla jatkokäsittelemässä kerättyä jätettä.

Kalaton katiska

Metalliromun käsittely on suoraviivaisempaa. Ruostuneita aurinkotuoleja, vanhoja maataloustyökaluja, pellinpalasia, kanaverkkoa… Moni hyödyntää Sammatissa tilaisuuden päästä eroon metalliromusta, jota kertyy keoksi keräysauton nostokoriin.

”Jos jollakulla on todella painavia esineitä, autamme niiden nostamisessa”, metallinkeräysauton kuljettaja kertoo.

Vähän ennen lähtöään hän tarttuu nostokoriin auton nosturilla ja siirtää romun kuorma-auton lavalle. Lähes samanaikaisesti paikalle kurvaa rouva, joka ehtii juuri ja juuri päästä eroon puolityhjistä maalipurkeistaan ja repeilleestä katiskastaan, joka ei ole enää pitkään aikaan pystynyt vangitsemaan kaloja sisäänsä. Kuljettaja kiipeää ylös kuorma-auton reunaa pitkin ja heittää katiskan lavalle.

Keräysautojen kuljettajat ovat tämän vuoden Otto ja Romulus ‑keräysten aikana keväällä ja kesällä kiinnittäneet huomiota siihen, että monet asiakkaat tuovat keräykseen jätettä, joka on peräisin kodin pienemmistä ja suuremmista remonteista. Asiakaskohtaiset jätemäärät ovat heidän arvionsa mukaan jopa kasvaneet, vaikka nyt ollaankin kaukana esimerkiksi kymmenen vuoden takaisista luvuista.

”Kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että ihmiset ovat siivonneet vaarallisia jätteitä ja metalliromua kotiensa nurkista. He ovat varmasti myös huomanneet, että vaarallista jätettä ja metalliromua voi viedä vuoden ympäri ilmaiseksi Rosk’n Rollin jäteasemille”, Jari Vinnikainen toteaa.

Hän sulkee kuorma-auton tavaratilan ja kiipeää kuljettajanhyttiin. Seuraava pysäkki ja uudet asiakkaat odottavat. On mahdotonta sanoa, kohtaako Lassila & Tikanojan kaksikko seuraavassa paikassa valtavan ihmismassan vaiko vain muutamia asiakkaita. Heidän näkökulmastaan tärkeintä on, ettei kukaan ole jättänyt vaarallista jätettä tai metalliromua etukäteen pysäkille.

Alaviite: Artikkeli on toinen osa sarjasta, jossa kerrotaan Rosk’n Rollin kuljetusurakoitsijoista. Ensimmäisessä osassa kerrottiin erilaisista ongelmista, joita jäteautonkuljettajat kohtaavat jokapäiväisessä työssään. Tästä voit lukea Rosk’n Rollin pienimmästä, Hankoolaisesta urakoitsijasta, kierrätettävien jätteiden keräyksestä tästä sekä siitä, miten jäteauton kuljettajat selviävät haastavista talvikeleistä.