Jäteautonkuljettaja ratkoo pulmia päivät pitkät 

Rony Dahlström: 
“Pitää olla huumorintajua, että voi ajaa roskia ja jäteautoa” 

Jokainen arkiaamu kello 6 jäteautonkuljettaja Rony Dahlström pysähtyy päivän ensimmäisessä osoitteessa ja tyhjentää jäteastian numero yksi. Tätä seuraa satoja lisää ennen kuin hän saa työvuoronsa päätökseen. 

“Jätteiden keruu on parhaimmillaan silloin kun sitä ei huomaa”, sanoo Dahlström, joka viihtyy erinomaisesti ajaessaan päätoimisesti jäteautoa Rosk’n Rollin aliurakoitsija Urbaser Oy:lle. 

“Tiedän, että moni nyrpistää nenäänsä, kun he näkevät jäteauton ja ajattelevat työn olevan löyhkäävää ja likaista. Tai että henkilöt, jotka ajavat jäteautoa eivät saa muita töitä.”  

“Ennakkoluuloja ja roskapuhetta! Jäteauton kuljettaminen on siistiä puuhaa, ainut lika mikä työvaatteisiini tarttuu, on autosta lähtevä öljy”, hän kertoo. 

Lempiyhdistelmä 

Raskaat ajoneuvot ja ajoneuvoyhdistelmät ovat aina kiehtoneet Rony Dahlströmiä, 20, ja kiinnostus johti ajoneuvoyhdistelmäkuljettajan opintojen pariin. Mukaan mahtui myös muutama työharjoittelujakso jäteautonkuljettajan töissä, joihin hän valmistumisen jälkeen siirtyi kokopäiväisesti. Armeijan harmaiden jälkeen hän on palannut jätteitä ahmivan, liikkuvan työparinsa ratin taakse. 

Ammatissa yhdistyvät ne asiat, joista hän pitää eniten: kookkaat ajoneuvot ja ongelmanratkaisu. Yli 14 tonnia painavan jäteauton ohjaaminen vaatii ammattitaitoa ja erinomaisia ajo-ominaisuuksia. Hänen mielestään parasta työssä ovat täpärät tilanteet, jolloin hän saa miettiä kerran jos toisenkin ennen kuin laittaa uuden vaihteen silmään. 

“Pitää miettiä miten esimerkiksi parhaiten peruutan ajoneuvon ahtaalla ajotiellä.” 

Profiili

Rony Dahlström 

• Ikä: 20 
• Asuu: Skinnarbyssä hieman Loviisan ulkopuolella. 
• Koulutus: Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja 
• Työskentelee: Ajaa jäteautoa Rosk’n Rollin alihankkija Urbaser Oy:lle tunnuslauseella “Jos jäteastian tyhjentäminen ei ensimmäisellä kerralla onnistu, yritän uudemman kerran.”. 
• Muuta: Juo muumilimpparia, kahvia ja maitoa, kuuntelee poppia, rokkia ja räppiä.  

Joskus käy niin, että jäteautonkuljettajan täytyy raahata painavia, äärillään täynnä olevia jäteastioita melko pitkiäkin matkoja ja se on rankkaa, todella rankkaa, eikä vähiten siksi, että työ jo muutenkin on fyysisesti raskasta. Ohjaamoon kiipeäminen ja sieltä alas kapuaminen ja jäteastioiden raahaaminen on keholle kuluttavaa, mutta siinäkin voi nähdä hopeareunuksen: vapaa-ajalla ei enää tarvitse käydä kuntosalilla.   

“Teen parhaimpani” 

Säälläkin on oma osuutensa töiden hankaloittamisessa; helleaallosta, ennätyslumista, jatkuvasta sateesta tai täydestä myrskystä riippumatta roskakierros on suoritettava. Rony Dahlström työtovereineen tekee kaikkensa – joka päivä – että kaikki sovitun reitin varrella olevat jäteastiat tyhjennetään oikeana päivänä.  

“Jos jäteastian tyhjentäminen ei ensimmäisellä kerralla onnistu, yritän uudemman kerran. En luovuta, ja minulla on aina tavoitteena tehdä parhaimpani”, Rony Dahlström sanoo. 

Vaikeakulkuiset tiet ovat oma lukunsa. Pienemmillä teillä tai ajoteillä hän voi joutua puskemaan jäteautollaan villiintyneiden pensaikoiden ja roikkuvien oksien ohi.  Runsasluminen talvi vuorostaan tarkoittaa korkeita kinoksia ja liukkaita kelejä, ja jäteautonkuljettajan näkökulmasta iso plussa on/olisi, jos kiinteistönomistajat vaivautuvat/vaivautuisivat luomaan lumet jäteastialle johtavalta reitiltä ja myös hiekoittaisivat runsaasti.  

Joskus kuitenkin käy niin, että jäteauto jää kakkoseksi kamppaillessaan säävoimia vastaan, vaikka jäteautossa on “ensiapuvälineet” huonon ajokelin varalta: katuharja, lapio, leka ja hiekkaa. 

“Talvella eräs pihatie oli niin jäinen ja liukas, että en kerta kaikkiaan onnistunut tyhjentämään jäteastiaa yhdessä osoitteessa. Ajoin ylös kiinteistöä kohti, tajusin, että se ei tulisi onnistumaan ja olin peruuttamassa takaisin alas kun jäteauto ei enää totellutkaan. Yritin painaa jarrupoljinta, mutta auto luisui mäkeä alas ja pysähtyi kivimuuriin.” 

Matelijoita, hyönteisiä, koiria – ja ihmisiä 

Kevät tuo vuorostaan mukanaan kelirikot kosteine ja pehmeine teineen, kun taas kesäkuukausina jäteautonkuljettajan seurana ovat aurinko ja lämmin sää.  

“Kesällä voi olla lämmintä, todella lämmintä ja hikistä”, Rony Dahlström sanoo. 

Lämpö tuo mukanaan myös ei-toivottuja kohtaamisia esimerkiksi käärmeiden ja ampiaisten kanssa, jotka voivat vaania korkeassa ruohossa ja melkein umpeen kasvaneilla pihamailla. Toistaiseksi Dahlström on onnekseen säästynyt lähikosketukselta niin matelijoiden kuin vihaisten hyönteistenkin kanssa – ja vihaisten koirienkin kanssa. 

“Tietyt kiinteistöt, joissa on koiria, on erityismerkitty järjestelmäämme. Tämä tarkoittaa sitä, että ensin soitamme kiinteistönomistajalle, joka kytkee koiran, ja vasta sen jälkeen menemme pihalle ja tyhjennämme jäteastian”, Dahlström sanoo. 

Vihaisia ihmisiäkin on, mutta onneksi myös he ovat harvinaisempi laji. 

Roskat hoituvat huumorilla 

Jätteenkeräys herättää tunteita ja usein asiakkaat haluavat jutustella jäteautonkuljettajan kanssa. Jäteastiat tyhjennetään sovituin aikavälein ja joskus asiakkaiden voi olla vaikea ymmärtää, miksi heidän jäteastiansa tyhjennettiin mutta ei naapurin.  

Jotkut haluavat myös antaa hyviä neuvoja, miten Dahlströmin tulisi parhaiten ohjata isoa ajoneuvoaan.  

Se ei liikuta häntä. 

“Tämä on asiakaspalveluammatti. Pidän pokkani ja olen samaa mieltä”, hän sanoo ja lisää: 

“Kärsivällisyyttä ja huumorintajua pitää olla, että voi ajaa roskia ja jäteautoa.” 

Rony Dahlströmin päivittäinen reitti kulkee tavallisimmin Porvoon keskusta-alueella, jossa on paljon pieniä katuja ja ahtaita kujia, jotka vaativat tarkkoja äkkikäännöksiä ja taitavaa työskentelyä ratin takana.  Tämän lisäksi tulee huomioida muu liikenne, eikä vähäisimpänä jalankulkijat. 

Kun päivittäinen kierros on tehty, on jäteauto täyttynyt pitkälti yli 100 jäteastian sisällöstä. Silloin on aika tyhjentää ajoneuvo, pysäköidä päivän päätteeksi ja odotella seuraavaa työpäivää ja uusia tapaamisia seudun jäteastioiden kanssa.